Suomen kielen puolustuspuhe

Theodor Tillaeus's picture

 
Suomen kielen merkitystä ei ole koskaan oikein tahdottu ymmärtää suomenkielisten keskuudessa.

   Suomen kieltä ryhdyttiin määrätietoisesti kehittämään nykykielen kaltaiseen muotoon jo 1800-luvulla.  Suomen ruotsinkielisestä säätyläistöstä ponnistaneet kielitaistelijat tekivät kahden sukupolven aikana sen, mikä on vienyt monilta vanhemmilta kulttuureilta ja kansakunnilta paljon pidemmän ajan. Suomen kielestä luotiin sivistyskieli kahdessa sukupolvessa ja sillä saattoi sen jälkeen kirjoittaa eurooppalaisten virtausten mukaista kirjallisuutta - romaaneja, novelleja ja runoutta - sekä käyttää tieteellisenä kielenä.

   Suomen kieltä ja sen olemassaoloa eivät uhkaa ruotsi tai muutkaan vähemmistökielemme. Todellinen uhka vaanii nurkan takana ja se on kansainvälinen mörkö nimeltä englanti.

   Yliopistomaailmassa suomen kielellä kirjoittaminen on jo lähes kuollut ajatus. Suurin osa väitöskirjoista on kirjoitettu englanniksi ja suomenkielisten väitösten määrä on pudonnut viimeisten kahden vuosikymmenen aikana huomattavasti. Tällä on hyvin kauaskantoiset seuraukset, sillä jos tiedettä tehdään vain englanniksi, uusia tieteellisiä termejä ei välttämättä enää suomenneta ja ne eivät vakiinnu suomen kieleen.  Se johtaa siihen, että uusista asioista ei voi enää keskustella eikä lukea suomeksi.  Seurauksena on se, että suomen kieli taantuu takaisin kyökkikieleksi ja suomeksi voi keskustella vain säästä ja vaihtaa kuulumiset. Silloin olemme palanneet tilanteeseen, joka vallitsi vielä 1800-luvun alussa.  

   En kritisoi sitä, että käytämme englantia. Kritisoin sitä, kun emme käytä sen rinnalla suomea. Väitökset ja tieteelliset tutkielmat tulisi kirjoittaa ensisijaisesti suomeksi, jonka jälkeen ne käännettäisiin englannin kielelle ja näin ollen suomalaiset eivät jäisi tiedeyhteisön ulkopuolelle vaikean kielen takia ja suomen kieli säilyttäisi asemansa sivistyskielenä.

   Suomi on vaikea kieli, ja sillä ei pärjää maailmalla.  Mutta se on meidän äidinkielemme ja meidän henkinen isänmaamme.  Me ilmaisemme itseämme suomen kielen kautta ja me ajattelemme tällä kielellä ja olemme suomalaisia tällä kielellä, joka monimuotoisen runsaassa vivahteikkuudessaan ja ilmaisuvoimassaan on tajuntaa avartava, kansamme arvokas rikkaus.  Tätä kieltä meidän pitää puolustaa isänmaallisesti valtakielten voimaa vastaan, ettemme kadota itseämme kansana.
 
 
T. T. E. Tillaeus

Comments

marjaleena's picture

Englannista on tullut nykyajan latina ja jossain asioissa se puolustaa paikkansa. Kouluissa sitä opetetaan jo kaikkialla maassamme ykköskielenä vieraitten kielten joukossa. Se näkyy jo liikaa asututskeskusten katukuvassa. Yritykset ottavat nimiä, joita itse omistajatkaan saati työntekijät eivät osaa lausua. Onneksi suomen kielen ominaisuuksiin kuuluu, että me luemme kirjoitettua tekstiä semmoisenaan eli kukin kirjain ääntyy. Niinpä englanninkielisiä sanojakin on mahdollista lukea niin kuin ne kirjoitetaan. Silti moinen nimien sekamelska voitaisiin välttää valitsemalla niitten tilalle suomenkielisiä nimiä.
Suomen kieli taipuu moneksi. Esimerkkinä on tietotekniikka. Alkuun atk-kieli oli englanti. Tietotekniikan kieli on kuitenkin kehittynnyt. Meillä on "Windows" ja paljon muutakin englanninkielistä sanastoa käytössämme, mutta tietotekniikasta voidaan jo puhua varsin ymmärrettävästi myös suomeksi.
Tieteen kieli on meille edelleen haaste. Meidän on kehitettävä kieltämme niin, että pystymme tekemään tutkimusta suomeksi. Edelläkävijä on televisio. Siellä esitetään varsinkin luonnnontiedettä suomeksi, Eri lajeille, olivatpa kysymyksessä eläimet, linnut tai kasvit, on keksitty hyviä nimiä. Tieteen tekemisessä tosin tarvitaan latinaa, joka kansainvälisessä käytössä takaa sen, että puhumme samasta asiasta.
Meidän on edelleen seurattava herkällä silmällä ja korvalla kielenkäyttöämme myös tieteen tekemisessä. On aina oltava valppaana karsimassa turhat vieraat ilmaisut ja luomassa tarpeen tullen omakielisiä vastineita.

Esperanza Toivonen's picture

Teemu, kiitos erinomaisesta kannanotostasi kielemme puolesta. Oikeassa olet, ja kirjoituksesi viimeinen kappale ilmaisee juuri oikein sen, mitä kielemme meille kansana merkitsee, ja mitä sen tulisi merkitä. Se on kovin kauniisti sanottu juuri noin: kielemme on henkinen isänmaamme.
 
"Suomi on vaikea kieli, ja sillä ei pärjää maailmalla.  Mutta se on meidän äidinkielemme ja meidän henkinen isänmaamme.  Me ilmaisemme itseämme suomen kielen kautta ja me ajattelemme tällä kielellä ja olemme suomalaisia tällä kielellä, joka monimuotoisen runsaassa vivahteikkuudessaan ja ilmaisuvoimassaan on tajuntaa avartava, kansamme arvokas rikkaus.  Tätä kieltä meidän pitää puolustaa isänmaallisesti valtakielten voimaa vastaan, ettemme kadota itseämme kansana."
 
Maailmalla ollessani olen ymmärtänyt oman kielen merkityksen enemmän kuin ehkä muutoin olisin. Kahdessa - tai oikeastaan useassa kulttuurissa - varttuneiden kahden tyttäreni suomenkielen taidosta olen mahdollisuuksieni mukaan maailmalla pitänyt huolen alusta saakka; tietenkin ajoittain ovat he kumpikin olleet koululaisia Suomessa, mikä on siten vahvistanut heidän suomalaista(kin) identiteettiään. Heillä on siten suomenkielen puhujina ainutlaatuinen mahdollisuus lukea suomenkielistä kirjallisuutta, ja monikielisinä ymmärtää miten kielet vaikuttavat identiteetin muodostumiseen. Kun kielemme ei ole indoeurooppalainen voi suomenkielistä tässä eurooppalaisessa ympäristössä pitää myös ainutlaatuisena taitajana. 
 
Kieltenopettajan kommentti kirjoitukseesi on hyvä.